Eilen ystävättäreni kanssa teekupposen äärellä hän tuumasi tajunneensa että korvaa nykyään pakonomaista syömistään shoppailulla. Lähinnä vaatteita, kenkiä, meikkejä jne. Kotiinpäästyäni aloin vasta sängyssä miettimään että miksi. Miksi esim. liikkuminen ei korvaa tietyntyyppisillä ihmisillä sitä pakonomaisuutta? Jokaisella meillähän on jokin riippuvuus, toisilla vain vahvempi. Mielenkiintoista olisi nähdä että miksi niitä riippuvuuksia syntyy, mutta se taitaa olla useimmilla niin monimutkainen prosessi että ei toivoakaan.. Joskushan julkaistiin joku tutkimus että tietyt geenit altistavat riippuvuuksille tms.
Mutta niin, miksi se liikunta edes pakonomaisimmillaan ei korvaa syömistä??
Ps. Paino on hilannut taas sen maagisen 2kg sen kirotun 120kg:n yli. Lenkille mars!
3 kommenttia:
Hyvinkin voi liikunta korvata syömistä, sen vain pitää olla tarpeeksi raskasta jotta palkkiona on endorfiineja. Lisäksi uskon, että syömisen polku täytyy kulkea loppuun jotta voi nähdä, miten tyhjänpäiväistä sekin on, eli ihminen tarvii omakohtaisen kokemuksen siitä että tämä (syöminen) on loppujen lopuksi ihan paska keino hankkia mielihyvää. Jos on aina yrittänyt jossain määrin kamppailla lohtusyömistään vastaan ja pitää sitä kurissa ennen tuollaisen kokemuksen saamista, se on vaikeaa siksi, että sitä kuitenkin perimmiltään uskoo saavansa siitä enemmän mielihyvää kuin pahaa oloa.
Mä olen helposti riippuvaiseksi tuleva ihminen. Se on nähty niin monta kertaa. Jostain syystä liikunnan aiheuttamat endorfiinit (vai mitkä ne nyt onkaan) eivät saa mua koukutettua samalla tavalla. Toisaalta ja toisaalta... ehkä nykyelämäntilanne (jatkuva väsymys) vaikuttaa myös jaksamiseen?
Shoppailu on hyvä tapa, onneks Elloksella on 14 päivän palautusoikeus:)
Iiris, tota mä just tarkotan. Musta tuntuu että tietyntyyppisillä riippuvaisilla se ei vaan liity jotenkin siihen, koska kertakaikkiaan se ruoka ja syöminen on ihan eri asia kun se liikunta. :|
Lähetä kommentti